Koti ] Bio ] 70's Radio Hits ] [ Paradise -historia ] Valokuvia ] Yhteydenotto ] Uutisia ]

Pepe & Paradise -historiaa

Kesällä 1968 laulaja Johnny kiersi Suomea Frankies -yhtyeensä kanssa. Mukana olivat myös laulusolisteina Päivi Paunu, Ringa&Kaksoset ja Pepe Willberg, joka aloitteli solistiuraa Jormas -yhtyeen hajoamisen jälkeen. Lenita Airisto, Markku Veijalainen ja Antti Einiö sitoivat vuorollaan em. esiintyjät yhdeksi Suoraan Sydämeen -show-paketiksi. Silloin muodissa olleesta show'sta ei jäänyt juuri muuta muistettavaa kuin Paradise, joka perustettiin Frankies -yhtyeen lopetettua kesän päätyttyä. Paradisen muodostivat Pepe Willberg, rumpali Antero (Ande) Päiväläinen, basisti Jorma (Kalle) Kalenius ja minä Erkki (Unde) Lehtola, soittimina tenorisaksofoni, klarinetti ja huilu.

Talvi 1968-1969 oli melko vaatimatonta puurtamista. Harvojen keikkojen ohella treenasimme ja suunnittelimme omaa, tulevan kesän showpakettia Taivaasta Helvettiin. Idea ei kypsynyt koskaan toteutustasolle ja Paradise oli lähes kokonaan ilman keikkoja sinä kesänä. Niinpä Kalle Kalenius kyllästyi bändiin ja meni postiin töihin.

Syksyllä 1969 Pepen vanhat Jormas -kollegat, kitaristi Seppo Keurulainen ja basisti Christer (Kicke) Bergholm tulivat yhdessä jazzsaksofonisti/huilisti Erik (Dani) Dannholmin kanssa Paradiseen. Samaan kauppaan kuului myös silloin hyvin suosittu laulaja Tapani Kansa, joka oli saman ohjelmatoimiston taiteilija kuin Paradise. Kansaa myytiin paremmin, ja niin Paradisesta tuli lyhyeksi ajaksi Tapsan säestysbändi. Kevääseen 1970 asti jatkunut yhteistyö oli ajoittain hauskaa ja usein värikästä. Kansan ja Paradisen tiet erosivat, kun bändi alkoi profiloitua rock- ja soulesityksillään toiseen suuntaan kuin iskelmälaulaja Tapani.

Paradise alkoi tehdä klubikeikkoja Tukholmassa ja herätti huomiota Gyllene Cirkeln -nimisessä pintapaikassa erityisesti kaupungin värillisten keskuudessa soul/funk -esityksillään. Maine kasvoi Ruotsissa myös alan asiantuntijoiden parissa, koska keväällä 1970 teimme englantilaisen Roger Wallisin tuottaman, ensimmäisen singlemme Tukholmassa. Ei ihan maailmanmaineeseen nousseella levyllä olivat kappaleet "Dark Side of the Moon", englantilaisten hittinikkareiden tekele ja Pepen sävellys "My Child", josta nauhoitimme myöhemmin Yleisradiolle useita versioita.

Syksyllä 1970 Paradisen kokoonpano muuttui jälleen. Seppo Keurulainen lopetti ja mukaan tulivat trumpetisti Markku Johansson ja urkuri Heikki (Pedro) Hietanen. Näin Paradisesta tuli 7-miehinen, kolmen puhaltajan tanakka orkesteri.

Keväällä 1971 Pepe&Paradisen suosio ja keikkamäärät alkoivat kasvaa. Ylelle tehtiin parikin nauhoitusta (mm tällä cd:llä olevat "Frederick and Bill" ja "My Child") ja kesällä bändi kiersi menestyksellä Ruotsia Folkparken -kiertueella. Kicke Bergholm jätti keväällä muutamaksi vuosikymmeneksi bändin ja basistiksi tuli Pekka (Pave) Maijanen. Aloitin vakituisen työni Ylessä samana kesänä ja ensimmäisiä tuottamiani ohjelmia oli radiosarja Paratiisi. Syksyn 1971 ja kevään 1972 ajan nauhoitimme kerran kuussa Finnvoxissa, Helsingissä Radion viihdetoimitukselle musiikkia sarjaan ja näihin ohjelmiin sisältyvät 9 tällä cd:llä olevaa kappaletta sekä lisäksi noin kolmekymmentä muuta biisiä.

Vuosi 1972 oli Pepe&Paradiselle varsinaista myllytystä; teimme radiosarjaa, olimme mukana housebändinä Markku Veijalaisen kuukausittaisessa Pinnalla -ohjelmassa MTV:ssä, äänitimme Finnlevylle läpimurtosinglemme, jossa olivat kappaleet "Elämältä kaiken sain" ja "Sotilaat, kansat, maat". Nauhoitimme Love Recordsille Henrik Otto Donnerin sävellyksistä koostuvan klassikkoalbumin Niin vähän on aikaa ja keikkailimme hurjasti. Vauhti alkoi painaa, koska tein samanaikaisesti radiotyötäni. Niin lopetin siltä erää ja viimeiseksi keikkamatkaksi jäi syksyllä 1972 suomalainen kulttuurivierailu Kazakstaniin, silloiseen Neuvostoliittoon. Dani Dannholmin fonistipariksi tuli lopettamiseni jälkeen Paavo Honkanen. Hän kuoli pian traagisissa olosuhteissa ja hänen jälkeensä Pepe&Paradisen toiseksi saksofonistiksi tuli Pertti (Kalle) Fält, joka on nykyäänkin bändin kantavia voimia.

1970-luvun loppuun mennessä ensimmäinen vaihe, joka oli alkanut syksyllä 1968, päättyi. Pepe&Paradise teki ennen sitä useita hittejä, kuten "Aamu", "Toiset meistä" ja "Hermes". Kaikki muusikot jatkoivat eri suunnilla musiikin parissa: Pepe solistina, Markku jazztrumpetistina, sovittajana sekä kapellimestarina, Pave Royalsissa basistina ja laulajana ja sen jälkeen laulaja/lauluntekijänä ja tuottajana, Pedro mm Wigwamissa ja omassa Pedro's Heavy Gentlemen -kokoonpanossaan sekä tuottajana, Kicke muusikkona ja musiikin taustavaikuttajana ohjelmatoimistossaan, Kalle laulajana, muusikkona, näyttelijänä ja ohjaajana, Ande muusikkona, managerina, tuottajana ja kansainvälisen musiikkibisneksen harjoittajana ja itse toimin Ylen musiikkitoimittajana ja tuottajana kotimaassa ja eri puolilla Eurooppaa.

Kesti aina vuoteen 1992, kun Pepe&Paradise soitti jälleen julkisesti yhdessä. Esiinnyimme Seppo Hovin televisio-ohjelmassa. Kaikki bändissä soittaneet muusikot eivät enää olleet elossa 1990 -luvulla. Vuonna 1970 bändin jättänyt kitaristi Seppo Keurulainen ja Dani Dannholm kuolivat 1980-luvulla. Me loput olemme halunneet jakaa Paradise-musiikin ilosanomaa kuuntelijoiden mieliksi esiintymällä silloin tällöin, etupäässä Back to the Sixties -tilaisuuksissa ja myös konserteissa.

Kun vuosi 2000 koitti, halusin siirtää Ylelle soittamamme äänitteet cd:lle digitaalisesti uudelleen masteroituina. 70's Radio Hits -albumilta kuulee, kuinka energisiä ja laadukkaita covereita Pepe&Paradise esitti kolmekymmentä vuotta sitten. Uusi biisi Sana Sana Saa (African Folk Song) taas osoittaa, kuinka bändi on säilyttänyt soittoilon ja luo edelleen kansainvälisesti korkeatasoista Pepe&Paradise -musaa. Ole hyvä ja nauti musiikistamme!

Erkki Lehtola tuottaja Unde Music erkki.lehtola@undemusic.com